Eli kun ajat niinkin lähelle maailmanloppua kuin Mehamn, niin aika pysähtyy. Kesän yöttömässä yössäkin on joulu ainainen. Sitäpaitsi siinä on kiva baari, jossa muutaman oluen jälkeen voi hyvin olla joulutunnelmissa... Yllätysnähtävääkin on. Kun olet pienessä kylässä, jossa on vain pieniä taloja eikä niitäkään paljon, ja istut yöttömän yön illassa terassilla (siinä joulukoristemuseon baarissa) nauttimassa iltaolutta, niin yks kaks mereltä kallion takaa tulee esiin Hurtigrutenin risteilijä! Mihin se voi tulla tällaisessa kylässä, jossa ei ole mitään kunnon satamaa isoine laitureineen ja satamarakennuksineen? Mehamnissa on vain laudoista kyhätty pienehkö laituri, jonka viereen on unohtunut joku laudoista kyhätty pieni varasto. No vastaus kuuluu: iso risteilijä tulee laudoista kyhättyyn pienehköön laituriin, jonka viereen on unohtunut joku laudoista kyhätty pieni varasto.
Monopolina on kivampi rikastua. Siksi nykyään ainoastaan Suomen valtio myy monopolinsa yksityiselle ja arvelee, etteivät hinnat nouse. Ja hyvinhän Brodtkorbin suvulla Gamvikissa menikin, kunnes paikalle tulivat ihan pyytämättä uudet maanomistajat, vaikkei mitään maakauppoja varsinaisesti tehtykään. Uudet omistajat tulivat Saksasta (kuten Brodtkorbien suku aikoinaan) sata vuotta myöhemmin eli 1940. Poistuessaan muutamaa vuotta myöhemmin nämä uudet maanomistajat huolimattomuuttaan tulivat polttaneeksi koko yrityksen. Ja kaiken muunkin. Gamvik oli ennen osa Tanan eli Tenon kuntaa, mutta kyllähän tuollainen 3000 asukkaan kunta oli aivan liian suuri.
Kätevää. Tietysti myös sellaista detaljia kuin ruokaa piti saada jostain kaukaa. Paitsi sitä kalaa - lukija ehkä jo ymmärsi, että sitä on lähellä. Paljon. Vaihdossa muuhun ruokaan, vaatteisiin ja puuhun saattoi siis tarjota esimerkiksi kalaa tai... niin, kalaa. Ei muuta ollut eikä ole. Sitten elämä helpotti, kun pomorit alkoivat käydä ostamassa kalaa ja tuoda vaihdossa kaikenlaista. Siis niinä kesäkuukausina, jolloin Gamvikiin pystyi matkustamaan. Jos talvella jokin loppui, se loppui.
Onneksi nyky-Suomessa ei tapahdu mitään vastaavaa, Niinpä verottajan lähestyessä kaikki tavatut gamvikilaiset olivat yllättäen sairaita, raihnaisia ja ruttokin vaivasi aluetta joka visiitillä, ja siksi verottavat virkamiehet häipyivät aika liukkaasti seudulta. Muitakin tuli kuin virkamiehiä, nimittäin pappeja ja uusi uskonto. Entinen uskonto perustui ympärillä olevaan luontoon, joka oli lähellä ja jonka näki ja koki, mutta uudessa pelottavassakin uskonnossa oli kaikenlaista näkymätöntä ja kaukaisia tapahtumia. Ja mustakaapuisilla papeilla oli pelottava musta kirja, jossa kerrottiin kaikki. Pappien kanssa piti olla väleissä, sillä pappi päätti, saako lapsi kasteen ja pääsee taivaaseen vai käykö huonosti, Pappi päätti myös naimisiin pääsemisestä (ja jos ei ollut naimisissa, ei päässyt naim...
Toisin kuin Puolankaa, Gamvikia ei voi ohittaa. Mutkia ja karun kauniita maisemia on niin paljon, että kesäaikaan aurinkoisella säällä matka Gamvikiin on matka motoristin paratiisiin - talvella se saattaisi olla motoristin helvetti... paitsi että lukija saattaa yllättyä, että Mehamnin keskilämpötilat talvella ovat korkeampia kuin esimerkiksi Suomen eteläsyrjällä olevan Helsingin. Tosin kevät ja kesä ovat sitten Norjan viileimmät. Gamvikiin muuttivat aikoinaan perheet, jotka halusivat tehdä ihan kaiken itse. Tai eivät vain tulleet toimeen naapureiden kanssa.
Tai missään muuallakaan. Siellä on Joulumuseo. Tarkemmin sanottuna nimi olisi joulukoristemuseo. Tai vielä oikeammin joulukrääsämuseo. Miksi haluaisit nähdä sen museon? No tietysti siksi, että se on ainoa nähtävyys. Tietysti siksi, että se on todella omit... ainutlaatuinen nähtävyys. Tietysti siksi, että on oikeastaan hauskaa nähdä, että joku on tosiaan kerännyt museoon 27 000 jouluesinettä. Enemmänkin olisi, mutta museoon ei todellakaan mahdu enempää tavaraa. Tietysti siksi, että jos tätä blogia luet säännöllisesti, niin olet luultavasti sen verran erikoinen ja avaramielinen, että kerta kaikkiaan haluat nähdä paikan, jossa on joulu täysillä käynnissä 365 päivää vuodessa ja vieläpä niin, että se on auki 24/7.
Niinpä se pilkottiin kolmeen osaan: Tanan, Berlevågin ja Gamvikin kunniksi (Berlevågista juttu tässä). Alunperin Gamvik oli muuten Gangvik eli polun päässä oleva lahti, eikä tie sinne ole paljon kummempi nykyäänkään, mutta se on sentään asvaltoitu eli sopii täydellisesti motoristeille. Tosin tien eteläpää Ifjordista ylöspäin on niin töyssyinen, että vähän vauhtia ja sopiva osuma, niin keula on entinen ja öljyt kuskin säärillä. Luuletko, ettei Gamvikissa ole nähtävyyksiä? Tottakai on.
((suoratoisto!!)) Suomi Norja elää live 16 lokakuuta 2022
Norjassa kansallispukuperinne elää ja voi hyvin | Akkurat!